Sivut

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kesäpäiväretki Verlan puuhiomoon ja pahvitehtaaseen





 
Muutama päivä lomaa jäljellä. Jotain olisi kiva vielä tehdä. Katselen Suomen maailmanperintökohteita. Verla on yksi niistä. Mitäpä jos lähdemme käymään siellä?
Tutkailen Verlan nettisivuja siellähän on mahdollisuuksia vaikka mihin; on tarjolla erilaista majoitusta, löytyy pikkuputiikkeja, jopa omia nimikkoviinejä ja läheisyydessä on vielä nähtävillä  esihistorialliset kalliomaalaukset.
Sinne siis.

Aamulla starttaamme matkaan. Pysähdymme matkalla parissa paikassa. Motoristimieheni vuoksi käväisemme Lahdessa moottoripyörämuseossa ja sen kahviossa Ace Cornerissa juomme kahvit. Tästä löydät oman koosteen aikanaan.

Matka jatkuu. Kauniit Suomen maisemat vilahtelevat ohitsemme ja vihdoin olemme Verlassa. Jätämme auton parkkiin ja onneksemme ehdimme juuri sen hetken tasatunnilla järjestettävälle kierrokselle.



Kaakkois-Suomessa, Kymenlaakson pohjoisosassa sijaitseva Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, sitä ympäröivä työväen asuinalue sekä Verlankosken voimalaitokset muodostavat Verlan maailmanperintökohteen. Tehdas- ja asuinrakennukset ovat pääosin 1890-luvulta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Kohde on erittäin hyvin säilynyt esimerkki 1800-luvun loppupuolen metsäteollisuuden synnyttämästä tehdasyhteisöstä. Tämän tyyppisiä yhdyskuntia syntyi havumetsävyöhykkeelle Pohjois-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, jossa raaka-aineena käytettyä puuta ja energialähteenä käytettyä vesivoimaa oli helposti saatavilla.

Kriteerit sille, miksi se on päässyt Unescon maailmanperintökohteeksi ovat seuraavat:
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä tehdasalueeseen liittyvä asutus ovat erinomainen ja huomattavan hyvin säilynyt esimerkki siitä pienimuotoisesta, maaseudulle syntyneestä paperimassa- ja pahviteollisuudesta, joka 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa menestyi hyvin sekä Euroopan pohjoisosissa että Pohjois-Amerikassa, mutta josta vain muutama on säilynyt meidän päiviimme.



Myllymakasiini, missä nykyään on kahvila ja rakennuksen toisessa päässä voi maistella Verlan viinejä ja myös ostaa niitä. Me ostimme makean mustaherukkaviinin ja samalla tekniikalla kuin shampanjaa tehdään tehdyn kuohuviinin. Alueella on muitakin pieniä myymälöitä. Ostimme mm tuoretta paikallista lakritsia.

Yksi salakuva sisältä ulos



Meidät istutetaan ensin katsomaan esitystä videolta. Siinä kerrotaan tehtaan elämää synnystä aina loppumiseen saakka.
Verlan pieni ruukkiyhdyskunta syntyi 1870-luvun alkupuolella Jaalan ja Valkealan pitäjien rajamaille Pohjois-Kymenlaaksoon. Se oli osa kehitystä, jonka tuloksena Kymenlaaksosta kasvoi Suomen merkittävin puunjalostusmaakunta.
Verlan pahvia saamme vielä nykypäivänäkin ihailla mm vanhoissa opetukseen käytetyissä opetustauluissa ja vanhojen kirjojen kansissa. Pahvia vietiin myös ulkomaille.
Tehdas on kuulemma aivan alkuperäisessä muodossaan eli mitään ei ole tehtaan loppumisen  18.7.1964 vuoden jälkeen siirretty tai lisätty.
Sitten lähdemme esittelykierrokselle. Harmiksemme meille kerrotaan, ettei sisällä saa ottaa kuvia.
Aika hurjankuuloista on ollut tuo työnteko silloin ihan työoloista (12 tunnin työpäivistä, jotka lyhennettiin 8 tuntisiksi) automaatioon asti (työvaiheita, vaarallisiakin, on ollut todella paljon, missä mukana olleet ihmiset). Jotakin kapasiteetista kertoo se, että Verlassa pahvia tuotettiin 2 000 kiloa viikossa, kun nykyään sitä valmistuu vastaava määrä päivässä.


Tässä yksi esimerkki, mihin pahvia käytettiin

Kuva museon näyttelystä. Tässä vanhaa asutusmiljöötä.

Patruunan pytinki ja puutarhaa. Pytingissä oli myös Verlan toimisto.


Verlan patruuna ja omistajat on kuitenkin historiatietojen mukaan harjoittanut edistyksellistä terveydenhuoltoa ja sosiaalisten olojen kehittämistä tehdasalueella. Sillä on ollut mm oma työterveys, sairaus- ja eläkekassa ja Verlan alueelle on yhtiön toimesta perustettu oma kansakoulu.

Voimalaitoksen vettä. Oli metka kävellä vesimassan alapuolella



Tältä kylä näyttää nyt

Kylä ennen ja jälkeen

Tästä tukit menivät hiomoon

Muutama tarina työoloista ja työntekijöistä
Henkilö oli työskennellyt samassa tehtävässä 50 vuotta ja joutunut nostelemaan pahvia ylös. Työ rasitti käsiä ja olkapäitä. Henkilö valitti asiasta työterveydessä. Siellä sanottiin, että olisi syytä alkaa harrastamaan liikuntaa. Hänen työpisteen viereen tuotiin renkaat, missä hän sai roikkua tarpeen tullen.

Eräs nainen (Maria) oli 55 vuotta työskennellyt pahvin lajittelussa. Oli seissyt samassa pisteessä koko ikänsä. Tästä osoituksena painaumat lattiassa. Ei olisi halunnut jäädä eläkkeelle vielä 77 -vuotiaana. Aikanaan hän sitten suostui jäämään, ehdolle, että jos lajittelussa tulee ongelmia hänet kutsutaan apuun.

Mielenkiintoinen kierros Suomen historiaan. Pisti pohtimaan asioita. Ei ole ihme, että olemme aikanamme tarvinneet sossuja ja työväenliikkeitä työolojen edistämiseen. Toki sitten on ollut myös omistajapuolella näitä edistyksellisiä, jotka ovat ymmärtäneet työssäjaksamisen jujun eli hyvinvoivan henkilöstön. Ja toden totta, meillä on kyllä asiat hyvin nykypäivänä. Kunhan vaan kaikille riittää töitä.

Verlan kalliomaalaus
Verlan alueella on toinen mielenkiintoinen nähtävyys. Verlankosken niskalla sijaitsee kalliomaalaus, joka on Pohjois-Kymenlaakson suurin ja maamme merkittävimpiin kuuluva esihistoriallinen kalliomaalaus.
Tälläinen kuva kalliossa on. kuusi metriä pitkä ja korkeus 1,6 m.


Kalliomaalaus sijaitsee aivan parkkipaikan läheisyydessä. Aika ihmeellistä on jos jotain tuosta erottaa....

....ehkä jotakin




 
Tämän käynnin myötä minua alkoi enemmän kiinnostaa Suomen historia. Ohessa Taloussanomien juttu, missä muitakin vastaavanlaisia kohteita Suomessa: Suomen taloushistoria 10-matkavinkkiä .

2 kommenttia:

  1. Tälläiset historialliset kohteet täällä kotimaassa ovat tosi mielenkiintoisia. Täytyypä laittaa Verla korvantaakse jos joskus tulisi lähdettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen. Ohessa juttu, mistä voi bongata lisää näitä vanhanajan talouden keskittymiä Suomessa. http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2016/06/04/kiinnostaako-suomen-hieno-taloushistoria-poimi-tasta-10-parasta-matkailuvinkkia/20166032/12

      Poista