Upeat ovat maisemat tupakkaviljelmällä |
Niinhän se on, että kun kerran lähtee matkaan pitää saada nähdä kaikki mahdollinen. Tai ainakin melkein.
Me lähdimme päiväksi pois Havannasta uudenvuoden aattona päiväretkelle Pinar del Rion maakuntaan.
Pinar del Rioon pääsee moottoritietä pitkin. Tie ei ole parhaassa kunnossa. Opas kertoi, että tien rakentaminen on jäänyt osittain kesken mm siltoja on paljon rakentamatta loppuun.
Bussista näkee paljon ja täytyy sanoa, että maaseudun näkymät yllättää. Jollain tavoin en olisi osannut kuvitella, että nuo vanhat autot on käytössä muillakin kuin turisteja kyyditsevillä kuskeilla. Muita menopelejä moottoritiellä ovat hevoset ja härkävankkurit. Niitä sitten bussi joutuu väistelemään ja matkanteko kestää.
Taloja tienvarsilla on paljon, myös köyhyys näkyy kaikkialla. Tai onko se paluuta menneeseen 50-luvulle. Pinar del Rio kun selkeästi vaikuttaa hieman paremman elintason maakunnalta.
Laakso, minne matkaamme on kuuluisaa tupakanviljelyaluetta. Alue tuottaa 70% tupakantuotannosta maassa. Maailman parhaat sikarit tulevat täältä. Tai maailman parhaat. Alue maan vehreintä aluetta ja siellä sijaitsee Guanicoguanicovuoret. Siellä on myös tuo kuuluisa Vinalesin laakso. Laakso on hieno yhdistelmä kalkkikivikalliota ja tupakkaviljelmiä rancheineen.
Ajamme ensimmäiseksi Pinar del Rion kaupunkiin. Kaupunki näyttää hyvin perinteiseltä kuubalaiselta kaupungilta. Tupakkatehtaaseen emme pääse, koska se on kiinni aattona. Korvikkeeksi pääsemme piipahtamaan likööritehtaaseen. Bussista ulos päästyämme on paikalliset mummot vastassa pyytäen rahaa tai saippuaa. Tähän saamme tottua tässä maassa. Mutta onneksi jättävät meidät helposti rauhaan.
Kadulla on myynnissä maalauksia |
Katukuvaa Pinar del Riossa |
Pullotuslinja |
Kaupungista sitten lähdemme kohti tuota kuuluisaa Vinalesin laaksoa ja sen suosittua näköalapaikkaa. Tuo laakso on Unescon maailmanperintökohde.
Orkesteri on paikalla soittamassa ja saa porukan tanssimaan |
Hulppeat ovat maisemat |
Seuraava kohteemme on maatila, missä viljellään tupakkaa.
Maanviljelijä kertoo sikarin viljelemisestä ja siitä, kuinka niitä tehdään. He saavat tilalta suoraan myydä tupakkaa 10% tuotannosta. Muu osa menee valtiolle.
Tyypillinen laakson ranch |
Tupakkaviljelmällä |
maniokkia? |
Ja sitten lounaalle.
Alkujuomaksi meille tarjotaan pina coladaa, johon sitten itse kaadetaan rommia niin paljon kuin sielu sietää. Juoma on kylmää ja raikastaa olotilaa. Sitten pöytään tuodaan salaattia, maniokkia (meille uusi tuttavuus), riisiä, mustia papuja ja sikaa. Vastapäätä istuvien japanilaisten kanssa ihmettelemme, mitä tuo maniokki on. Ja siihen toteamme, että kai jotain sellaista, mitä pitää syödä. Muuten tuo ateria, mitä tarjotaan, on hyvin tyypillinen ateria. Jälkiruokaakin on tarjolla, vanukasta. Ja tottahan toki elävää musiikkia soitetaan ruokailumme ajan.
Maniokki. Ensin hiukan ihmettelimme mutta maku oli ok |
Tässä on tuo kalliomaalaus |
Syömisen jälkeen meillä on jäljellä vielä yksi kohde. Pääsemme intiaaniluolaan. Opas kertoo, että luola on löydetty 30-luvulla. Alueella on ennen eurooppalaisten tuloa asunut intiaaneja; sibokseja, guantameroja ja .
Aika hyvin on piilossa tuo luolan suu |
Luolassa |
Ja sitten onkin aika lähteä kotimatkalle. Melko väsyneinä palaamme hotellille. Vaihdamme vaatteet ja mietimme mitä tehdä näin uudenvuoden aattona. Me emme ole varautuneet mihinkään ihmeelliseen. Joka paikkaan kun pääsymaksu on tuplahintainen. No me päätämme lähteä illalliselle. Löydämme muutaman korttelin päästä mukavan paladiaksen, missä syömme maittavan kalalautasen. Pihalla tirisee kokonainen possuvarras. Kokki kehuu, että possu vartaassa on jo toinen. Illallisen jälkeen käyskentelemme kaupungilla. Tosiaan onpa hiljaista. Opas kertoi päivällä, että uutta vuotta vietetään perhepiireissä kotosalla.
Hotellin yökerhoon kulkeutuu nuorisoa. Se paikka ei houkuta meitä. Aika erilaiseksi muotoutuu vuodenvaihteemme. No sillä ei nyt niin hirveästi ole väliä, koska olemme saaneet nähdä niin paljon. Ulkona ei puolen yön aikaan ammuta raketin rakettia. Taloista kuului hurraa huutoja ja vettä heitetään ulos ikkunoista. Sen mukana uskotaan menneen vuoden huuhtoutuvan pois. Oppaamme kertoi päivällä, että joku onnellinen voi kulkea matkalaukun kanssa. Se kuulemma tietää onnellista uutta vuotta. Maaseudulla päivällä ajellessamme näkyi talojen edustalla olkinukkeja. Nekin ilmeisesti kuuluivat uuteen vuoteen.
Possua vartaassa |
Uudenvuoden päivällinen |