Sivut

torstai 28. tammikuuta 2016

Pinar del Rio -sikarinpolttajien paratiisi

Upeat ovat maisemat tupakkaviljelmällä

Niinhän se on, että kun kerran lähtee matkaan pitää saada nähdä kaikki mahdollinen. Tai ainakin melkein.
Me lähdimme päiväksi pois Havannasta uudenvuoden aattona päiväretkelle Pinar del Rion maakuntaan.
Pinar del Rioon pääsee moottoritietä pitkin. Tie ei ole parhaassa kunnossa. Opas kertoi, että tien rakentaminen on jäänyt osittain kesken mm siltoja on paljon rakentamatta loppuun.
Bussista näkee paljon ja täytyy sanoa, että maaseudun näkymät yllättää. Jollain tavoin en olisi osannut kuvitella, että nuo vanhat autot on käytössä muillakin kuin turisteja kyyditsevillä kuskeilla. Muita menopelejä moottoritiellä ovat hevoset ja härkävankkurit. Niitä sitten bussi joutuu väistelemään ja matkanteko kestää.
Taloja tienvarsilla on paljon, myös köyhyys näkyy kaikkialla. Tai onko se paluuta menneeseen 50-luvulle. Pinar del Rio kun selkeästi vaikuttaa hieman paremman elintason maakunnalta.

Laakso, minne matkaamme on kuuluisaa tupakanviljelyaluetta. Alue tuottaa 70% tupakantuotannosta maassa. Maailman parhaat sikarit tulevat täältä. Tai maailman parhaat. Alue maan vehreintä aluetta ja siellä sijaitsee Guanicoguanicovuoret. Siellä on myös tuo kuuluisa Vinalesin laakso. Laakso on hieno yhdistelmä kalkkikivikalliota ja tupakkaviljelmiä rancheineen.

Ajamme ensimmäiseksi Pinar del Rion kaupunkiin. Kaupunki näyttää hyvin perinteiseltä kuubalaiselta kaupungilta. Tupakkatehtaaseen emme pääse, koska se on kiinni aattona. Korvikkeeksi pääsemme piipahtamaan likööritehtaaseen. Bussista ulos päästyämme on paikalliset mummot vastassa pyytäen rahaa tai saippuaa. Tähän saamme tottua tässä maassa. Mutta onneksi jättävät meidät helposti rauhaan.


Kadulla on myynnissä maalauksia

Katukuvaa Pinar del Riossa

Pullotuslinja



Kaupungista sitten lähdemme kohti tuota kuuluisaa Vinalesin laaksoa ja sen suosittua näköalapaikkaa. Tuo laakso on Unescon maailmanperintökohde.


Orkesteri on paikalla soittamassa ja saa porukan tanssimaan

Hulppeat ovat maisemat














Seuraava kohteemme on  maatila, missä viljellään tupakkaa.
Maanviljelijä kertoo sikarin viljelemisestä ja siitä, kuinka niitä tehdään. He saavat tilalta suoraan myydä tupakkaa 10% tuotannosta. Muu osa menee valtiolle.

Tyypillinen laakson ranch


Tupakkaviljelmällä







maniokkia?
Maatilan jälkeen seuraava etappi on  lounas. Lounastamme laaksossa, missä Castro on aikanaan antanut toimeksiannon maalata "esihistoriallinen" kalliomaalaus  (Leovigildo Gonzalesin Mural de prehistoria). Laakso on kaunis.
Ja sitten lounaalle.
Alkujuomaksi meille tarjotaan pina coladaa, johon sitten itse kaadetaan rommia niin paljon kuin sielu sietää. Juoma on kylmää ja raikastaa olotilaa. Sitten pöytään tuodaan salaattia, maniokkia (meille uusi tuttavuus), riisiä, mustia papuja ja sikaa. Vastapäätä istuvien japanilaisten kanssa ihmettelemme, mitä tuo maniokki on. Ja siihen toteamme, että kai jotain sellaista, mitä pitää syödä. Muuten tuo ateria, mitä tarjotaan, on hyvin tyypillinen ateria. Jälkiruokaakin on tarjolla, vanukasta. Ja tottahan toki elävää musiikkia soitetaan ruokailumme ajan.





Maniokki. Ensin hiukan ihmettelimme mutta maku oli ok
 
 
 
 
 
Tässä on tuo kalliomaalaus 




























Syömisen jälkeen meillä on jäljellä vielä yksi kohde. Pääsemme intiaaniluolaan. Opas kertoo, että luola on löydetty 30-luvulla. Alueella on ennen eurooppalaisten tuloa asunut intiaaneja; sibokseja, guantameroja ja .

Aika hyvin on piilossa tuo luolan suu

Luolassa





Ja sitten onkin aika lähteä kotimatkalle. Melko väsyneinä palaamme hotellille. Vaihdamme vaatteet ja mietimme mitä tehdä näin uudenvuoden aattona. Me emme ole varautuneet mihinkään ihmeelliseen. Joka paikkaan kun pääsymaksu on tuplahintainen. No me päätämme lähteä illalliselle. Löydämme muutaman korttelin päästä mukavan paladiaksen, missä syömme maittavan kalalautasen. Pihalla tirisee kokonainen possuvarras. Kokki kehuu, että possu vartaassa on jo toinen.  Illallisen jälkeen käyskentelemme kaupungilla. Tosiaan onpa hiljaista. Opas kertoi päivällä, että uutta vuotta vietetään perhepiireissä kotosalla.
Hotellin yökerhoon kulkeutuu nuorisoa. Se paikka ei houkuta meitä. Aika erilaiseksi muotoutuu vuodenvaihteemme. No sillä ei nyt niin hirveästi ole väliä, koska olemme saaneet nähdä niin paljon. Ulkona ei puolen yön aikaan ammuta raketin rakettia. Taloista kuului hurraa huutoja ja vettä heitetään ulos ikkunoista. Sen mukana uskotaan menneen vuoden huuhtoutuvan pois. Oppaamme kertoi päivällä, että joku onnellinen voi kulkea matkalaukun kanssa. Se kuulemma tietää onnellista uutta vuotta. Maaseudulla päivällä ajellessamme näkyi talojen edustalla olkinukkeja. Nekin ilmeisesti kuuluivat uuteen vuoteen.

Possua vartaassa

Uudenvuoden päivällinen

tiistai 19. tammikuuta 2016

Havanna -paluu menneeseen




Cruisailemassa



Havannan rantabulevardi

Matkasta on  vierähtänyt tovi. Päätän alkaa purkamaan matkaamme Kuubassa Havannasta, missä vietimme ensimmäiset päivämme.

Lentomme saapui Havannan lentokentälle myöhään illalla. Olimme lentäneet 10 tuntia plus 7 tunnin aikaero...
Kostea ja kuuma ilma syleili meitä jo koneesta ulos astuttua.
Ensimmäisen kosketus kuubalaiseen mentaliteettiin tapahtui matkalaukkuja odottaessa. En varmaan eläissäni ole odottanut laukkuani niin kauaa. No onneksi ne vihdoin tulivat sieltä hihnalta.

Hotelli Havannassa
Olimme matkatoimistosta ostaneet lentokenttäkuljetukset ja näin pääsimme hotellille ilman suurempia ihmetyksiä.
Hotellimme oli entinen Hilton mutta nyt kolmen tähden tasoinen hotelli Tryp Habana libre. Huoneemme sijaitsi 23 kerroksessa ja tietysti hotellissa puolet hisseistä oli remontissa.
Hissi meinasikin tässä hotellissa koitua kohtaloksemme.
Kohtalon hetki oli käsillä uudenvuoden yönä, kun tulimme ylimmästä 26 kerroksesta alas. Meidän lisäksi hississä oli toinen pariskunta. Kuinka ollakaan hissi hissin lähtiessä alas hypähti se yks kaks 10 - 15 kerrosta alaspäin sellaisella vauhdilla, että kun hissi nytkähti 7 kerrokseen, myös me pomppasimme ja olimme kaatua. Mitä, jos hissi olisi mennyt pohjaan asti samaa vauhtia....taisi olla meidän onnemme, että se asettui jengoilleen 7 kerroksessa!

Huoneeseen astuessamme ensimmäinen kommenttini oli, että täällähän ei ole siivottu. Nyt takaisin respaan ja huone vaihtoon. No kyllä siellä siivoa yritetty oli mutta hiukan nukkavieru ja huonokuntoinen tuo huoneemme oli.....Mutta herranjestas minkälainen näköala! Yksi seinä oli kokonaan ikkunaa ja näkymä avautui vanhaan kaupunkiin ja merenrantabulevardille. Tämä olikin sitten syy, miksi päädyimme kestämään tuon "nukkavierun" huoneen.

näkymä hotellihuoneen ikkunasta

hotellin edustalla
 
kaupungin vihannestori

Hotellin lähiseutu
Muuten hotelli tarjosi monenlaisia palveluja. Rahan vaihtokin sujui hyvin vastaanotossa ja ravintoloita oli moneen makuun. Ihan ylimmässä kerroksessa sijaitsi kaupungin yksi suosituimmasta yökerhosta sekä a la carte ravintola.
Hotelli sijaitsi Vedadon kaupunginosassa. Vanhaan kaupunkiin oli matkaa noin 3 km. Hotellin lähiseutu tarjosi palan aitoa Kuubaa. Siellä oli mm paljon hyviä ruokapaikkoja, paladaksia (yksityisiä kotiravintoloita, muutenhan valtio omistaa kaiken mutta sallii pienyrittäjyyden), joissa iltaisin kävimme syömässä.
Kuubalainen ruoka ei ole ihmeellistä; riisiä, mustia papuja ja kanaa, kalaa tai possua. Parhaimmat ateriat söimme hotellin lähiseudun kotiravintoloissa. Kadulla sai törmätä paladias -8ravintoloiden sisäänheittäjiin. Palkat kun siellä ei kovin kaksiset ole ja näin monen on tehtävä paremman elannon eteen lisätöitä. Näin meille yksi sisäänheittäjä kertoi. Hän oli opettaja mutta palkka ei ollut hääppönen, joten hän sai sisäänheittokeikoillaan ruokaa itselleen.
Kuubalaiset viettävät iltojaan ulkosalla puistoissa ja rantakadulla. Siellä mekin iltaisin kiertelimme.
Esimerkiksi hotellin lähistöllä sijaitsi yksi paikallisten suosima puisto, missä myytiin hyvää jäätelöä. Coppelian suosio yllätti. Sinne jonotettiin. No turisteille taas oli oma koju, minne ei ollut jonoja.

jäätelöpaikka

Hotellin lähistöltä löytyi myös jazz klubi. Meidän harmiksemme löysimme sen vasta viimeisenä päivänä, kun olimme lähdössä pois. Klubin sisälle pääsi puhelinkioskin kautta.


Ristiin rastiin kaupunkia

Ensimmäisenä aamuna lähdimme jalkaisin suunnistamaan vanhaa kaupunkia kohti jalkaisin. Paras reitti vanhaan kaupungin osaan oli kävellä sinne rantabulevardia El Maleconia pitkin. Ainakin ensimmäisellä kerralla ihmeteltävää mahtui matkaan. Kuumuus ja kosteus oli melkoinen  jo heti aamusta. Vanhat autot ja vanhat talot olivat siis totta. Joka katu toi uutta ihmeteltävää uusia hienoja vanhoja taloja ja toinen toistaan upeampia vanhoja autoja ja muita menopelejä. Niitä ihmetellessä kävelimme eteenpäin. Käväisimme mm paikallisella hedelmätorilla, välillä istahdimme johonkin matkanvarrella olevaan katukahvilaan. Olimme nyt saapuneet aivan erilaiseen maailmaan ja kaikki hämmästytti.
Katukahviloissa ihmiset halusivat tehdä tuttavuutta.  He kyselivät,  mistä tulemme jne.  Jostain kantaantui musiikki. Baareissa soittajat soittivat kuumia rytmejä ja jos sisään ei mahtunut,  seisoi väki ulkona kadulla ja saattoi jopa pistää tanssiksi. Muutaman mohiton jälkeen alkoi meilläkin rytmi löytyä....
Mohtitoja sai juoda muutaman euron hintaan. Rommia niissä oli enemmän kuin muuta juomaa. Ja niinhän ilmeisesti siinä alkuperäisessäkin mohitossa on ollut. Tuo on alunperin paikallisten juoma ja viina (kai kotitekoista) kun on halvempaa kuin limsa, niin limsaa ei ole varaa ollut laittaa mohitoon ollenkaan. Mohito on ilmeisesti ollut alkuun mintun, sokerin ja rommin sekoitus....ai niin Kuubassahan tuottaa sokeriakin. Rikkaat ne sitten alkoivat lisäämään rommiin limsaa.

Jihaa, Se on loma nyt!

Tämä onkin se paras puoli maasta. Siis ihmiset köyhyydestä huolimatta jaksavat laulaa ja tanssia sekä iloita.

Varjopuoliinkin kulkiessamme törmättiin. Ihmetystä herätti kaupat, missä hyllyt täyttyivät tyhjyydestä ja lähestulkoon pystyyn romahtavat talot, joissa asui IHMISIÄ! Kuinka he uskaltavat? Eivätkö pelkää? Turistien kaupoissa kyllä tavaraa riitti.....mutta sieltä tavaraa sai ostaa paljon kalliimpaan turistipeso hintaan. Miten ihmeessä he kestävät tämän kontrastin?
Saimmekin Havannassa ollessamme myös todistaa ikävää tapaturmaa; taksikuskimme kertoi, että yksi vanha kerrostalo oli sortunut ja siinä talossa oli asunut neljä perhettä. Nyt heitä etsittiin raunioista. Ikävää.



Vanha kaupunki
Vanhaa kaupunkia kiertelimme ristiin rastiin ja toki nuo suosituimmat aukiot, kirkot ja Hemingwayn paikat me löysimme helposti.
Nostalgiaa ei puuttunut. Vanha kaupungin osa on sellainen, että siellä kävellessä saa parhaimman aistimuksen menneestä ajasta. Vanhan kaupungin toisella laidalla kulkee muuri ja linnoitus. Sielläkin käväisimme. Sieltä on erittäin hyvä näköala kaupunkiin.



vanhaa linnoitusta

 
Plaza vieja





Yksi Hemingwayn kantapaikoista. Oli kovin suosittuja nämä.



Hotellille takaisin lähtiessämme päädymme ottamaan taksin. Tietysti sellaisen vanhan auton ja sovimme tunnin sightseeing kierroksesta Havannasta. Kuski ajelutti meitä muissa kaupunginosissa, mm Chinatown, rikkaiden alue, uudet asuinalueet ja tietysti käväisemme kuuluisalla vallankumousaukiolla. Lopuksi kuski vie meidät kaupungin puistoon.

vallankumousaukion parkkipaikka

Tuo oranssi/keltainen oli meidän auto




Puistossa kaupungin laidalla