Sivut

maanantai 13. kesäkuuta 2016

SUVILOMAA ja kesän kohokohtaa odotellessa

 
Lainakuva Comojärveltä

Voiko olla IHANAMPAA, kohta on taas aika lähteä matkaan. 
Kauan on tästä matkasta tullut haaveiltua ja puhuttua ja nyt se on käsillä. Aika on toteuttaa unelmia jälleen kerran. Voi minua onnellista!
Viime elokuussa mieheni näytti vihreää valoa; okay lähdetään vaan Italiaan pariksi viikoksi. Nyt oli minun vuoro päättää matkakohteesta. Italia ei ole mieheni suosikkikohteita. Hän olisi ennemmin matkannut Kroatiaan. Kaikki aikanaan, mennään sinne ensi vuonna, onhan näitä vuosia tässä vielä jäljellä.

Sain aloittaa matkan suunnittelun. Italiassa on paljon paikkoja, mitkä kiinnostavat mutta matka pohjois-Italiaan on ollut mielessä jo kauan. Rinnalle siihen on sitten viime vuosina tullut  muitakin paikkoja ja niistä Cinque Terre ja Dolomiitit vievät voiton tällä kertaa.

Comojärvi, Cinque Terre ja Dolomiitit tuskin maltan odottaa näkemistänne!

Olin saanut kuulla, että Cinque Terren alue ei ole mikään varsinainen turisteja varten rakennettu alue, vaan viiden kalastajakylän muodostelma. Ja siksi siellä on hyvin vähän majoitustarjontaa. 
Sen vuoksi aloin jo syksyllä etsimään sieltä sopivaa majoitusta. Minulla kun oli ajatus, että huoneiston on oltava juuri jossain alueen viidestä kalastajakylästä ja tietysti mielellään merinäköalalla.
Aikani etsittyäni löysin kuin löysin Riomaggioresta apartmentoksen ja tein varauksen. Tapamme mukaan emme tule saamaan aamiaista valmiina vaan nyt se on tehtävä itse, pienessä huoneiston keittiössä. Vaihtelu virkistää. Mikä sen ihanampaa kuin hakea aamulla ne tuoreet lämpimäiset jostain kylän leipomosta.

Samantein tuli sitten tarkisteltua Comojärven seudun majoitustarjonta ja huone aamiaisella löytyi Lagliosta (George Clooneyn kesänviettopaikan läheltä). Arvatkaapa pyörrynkö, jos hän sattuu kylänraitilla tulemaan vastaan. Kummassakin paikassa olisi tarkoitus olla viikko.

Cinque Terren yksi kylä, lainakuva
 
Ennen lentojen varausta olin lukenut jostakin Dolomiiteista. Visiitti sinne oli saatava mahtumaan aikatauluihimme. Näin sitten Riomaggioren viikon jälkeen tein varauksen muutamaksi yöksi Val de Funesiin. Matkan kestoksi muodostuu siten 2 viikkoa ja 2 päivää.

Tammikuussa Finnairin alennusmyynnistä löytyivät lennot Milanoon ajalle 19.6-5.7.2016. Loppujen lopuksi en sitten tiedä olivatko hirveän halvat ticketit, koska laukkuvarauksia oli tehtävä erikseen. Kahta viikkoa kun ei oikein pelkin käsimatkatavaroiden turvin pysty viettämään.

Visiitti Dolomiiteille tulee hankaloittamaan hieman matkan tekoa. Toivottavasti matka sinne Riomaggioresta on sen arvoinen. Kilometrinä etäisyys on noin 450. Mutta auton vuokraus kahdeksi päiväksi ja mistä on vielä päätöstä vailla.

Hieman säätöä siis tulee reissumme olemaan, koska Comolla on syytä auto olla käytössä. Riumaggioressa autolla ei tee juuris mitään, koska siellä kuljetaan kylästä toiseen joko jalkaisin tai junalla ja taas Funesille mennäksemme tarvitsemme auton.

Ensimmäiseksi viikoksi autovaraus on nyt tehtynä. Viikon jälkeen on tarkoituksemme matkata Milanosta julkisilla Riomaggiooreen.  Riomaggiore viikon jälkeen tarvitsemme taas autoa. Auton voisi vuokrata jostain Riomaggioren läheltä ja palauttaa se Milanoon. Tuskinpa kuitenkaan näin teemme, koska ainakin äkkiseltään tutkailtuamme näyttäisi autonvuokrahinnat olevan pilvissä Riomaggioren lähialueilla ja alhaisimmat Milanossa.

No aika näyttää, kuinka toimimme.


Dolomiiteilla lainakuvaa
  
Kaikkien majoitusvarausten ja lentovarausten jälkeen alkoi aika suunnittelulle ja alueisiin tutustuminen. Sehän on osa matkaa eli näin loppujen lopuksi olemmekin olleet matkalla melkein vuoden, eikä vaan kahta viikkoa.

Suunnittelu johti myös siihen, että useana aamuna olen silmissäni nähnyt kuvan Comojärveä ympäröivistä vuorista ja sinisestä järvestä.
Ja entä sitten Cinque Terren pienet kalastajakylät ja erityisesti tuo Riomaggiore. Niissä kylissä olen jo etukäteen istuskellut useaan otteeseen (mielikuvissani) katsomassa, kuinka aurinko laskee meren taakse ja aamulla taas nostaa kasvonsa ylös taivaalle. Puhumattakaan Dolomiittien huikeista maisemista, joiden ylväys on seurannut mielikuvissani useaan otteeseen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen niihin maisemiin hetkeksi vaeltamaan.

Vinkki Pohjois-Italiaan suuntaaville. Autoliitosta saa todella hyvän oppaan Pohjois-Italiasta ja Toscanan alueesta.

Lonelyplanetista löytynyt kuva ala Cinque Terre

Täältä tullaan ITALIA!
Vielä olisi töitä muutama päivä jäljellä ja sitten matkamme voi alkaa.
Mikäli matkamme kiinnostaa, niin olehan kuulolla ja seuraa somea. Matkan aikana koitan laittaa juttua tai kuvia niin Instaan kuin Facebookkiin. Sitten aikanaan näitä blogikirjoituksiakin.

Muuten myös viime hetken vinkkejä otetaan vastaan.
Mitä noissa paikoissa kannattaa tehdä? Ja minne erityisesti mennä? Mikä on sinun suosituksesi eri kohteissa?

Mitä sitten tehdään loppukesäloma?
Kai sitä on hiukkasen oltava kotonakin mutta kyllä sinne loppulomaankin mahtuu vielä jokunen kotimaan pikkureissu. No niistä sitten lisää aikanaan.

TÄMÄN KIRJOITUKSEN MYÖTÄ BLOGI VAIKENEE SIIS MUUTAMAN VIIKON AJAKSI.
AURINKOISTA KESÄÄ KAIKILLE!

Pori Yyteri
Utö
 
Kohteet kartalla

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Uutta luontopolkua testaamassa Luonnonmaalla




Sunnuntai
Viikonloppu mennyt vatsatautia podettaessa. Ulkona hieno keli, jokohan sunnuntaina uskaltaisi lähteä pienelle retkelle.
Viikolla mieheni on katsoessa lähialueen retkipaikkoja huomannut, että Luonnonmaalla Naantalissa on tehty uusi luontopolku. Päätämme lähteä katsastamaan paikkaa.



Särkänsalmen sillan kupeessa on auto jätettävä vastapuolelle isoa tietä. Kävelymatkaa itse reitille on noin 0,5 km. Vihdoin löytyy reitin alkupää. Voi valita jommankumman 3 km etapista eli reitit on jaettu kahteen 3 km reittiin.
Valitsemme toisen.
Reitin puolessa välissä on laavu. Reitillä on paljon levähdyspaikkoja, penkkejä ja pöytiä. Reitti on hyvin merkattu.
Toisella reitilläkin on tulentekopaikka.







Ainoana miinuksena voisi sanoa hämmästys siitä, että olemme saaristossa ja koko matkan aikana ei näy pilkahdustakaan merestä. Harmi sillä jollain tavoin olisin sitä odottanut. Matkaa taitamme ihan tavallisessa suomalaisessa metsässä.





Sen verran vatsatauti on vienyt voimia, että ei jaksa kiertää toista reittiä. Se saa jäädä seuraavaan kertaan.

LINKKI
http://retkipaikka.fi/vapaa/luonnonmaan-uusi-luontopolku-naantalissa/





sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Seili -surullisten saari

Kaukana taustalla näkyy Turun Yliopiston rakennukset edessä ns perinnemaisemaa

Seilin kirkko

Viikolla, olisiko se ollut paikallisessa lehdessä, oli kuva Seilin saaresta ja juttu, että parhaillaan siellä kukkii unikot.
Heti pitää käydä katsomassa, miten lautat Rymättylän Hangasta Seiliin kulkeekaan.
Koko loppuviikon mielessäni haaveilin pääsystä kuvaamaan unikkoja ja vierailemaan tuolla surullisen kuuluisalla saarella. Viime käynnistä kun on jo aikaa vuosia.

Seilin laiturilla



Miksi saarella on surullinen leima?
1500-luvulta lähtien Seili oli Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä tiedetään olleen maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa. Myöhemmin maatilan velvollisuuksiin lisättiin Seilin hospitaalin omavaraisuudesta huolehtiminen ruoan ja eläinten rehun suhteen.

Spitaalihospitaali 
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.
Ensimmäiset potilaat tuotiin saarelle Turun Pyhän Yrjön hospitaalista, joka toimi kaupungin leprahoitolana.
Vuonna 1624 tuotiin Turusta myös Pyhän Yrjön hospitaalin kirkko Seiliin ja se kasattiin saarella uudelleen.
Isonvihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.
Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.

Mielisairaala
Vuosina 1785–1840 Seilin hospitaali toimi mielisairaalana.
Vuonna 1841 Seilin hospitaali muutettiin parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi.
Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.

Turun yliopiston tutkimuslaitos
Suomen valtio luovutti vuonna 1964 Seilin hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle, joka perusti sinne Saaristomeren tutkimuslaitoksen.

Seiliä koskevista eri dokumenteista selviää, että sinne saatettiin määrätä potilaita melko heppoisin perustein. Yleensä poispääsyä ei sen jälkeen enää ollut. Jos nainen oli luonteeltaan vaikka kevytkenkäinen, saattoi määränpäänä olla Seili ja mielisairausluokitus.

Tästä ajasta kertoi aikanaan mm Turun teatterissa esitetty Seili näytelmä.
Turun yliopiston rakennus



Kuva saaren kartasta

Muutama sana Seilin kirkosta
Seilin saaren nykyinen puukirkko rakennettiin vuonna 1733 vanhan, Turusta siirretyn, kirkon paikalle. Sen rakennusmestariksi mainitaan kirkossa olevassa perustamistaulussa merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Kirkon rakentamistyöt aloitettiin 1. kesäkuuta 1733 ja ne valmistuivat 23. elokuuta 1733. Kirkko vihittiin käyttöön kolme päivää myöhemmin. Kirkon sisustus on pelkistetty; kaikki pinnat saarnastuolia lukuun ottamatta ovat käsittelemätöntä hirttä.

Kirkon ainoana alkuperäisenä koristuksena pidetään mustavalkoista saarnastuolia. Nykyään kirkosta löytyy saarnastuolin lisäksi Helge Stenin maalaus "Myrsky Genesaretinjärvellä" sekä saaristokirkoille ominainen votiivilaiva. Erikoista kirkossa on myös kellotapuli, joka ei ole kirkossa sisällä vaan kirkon pihalla aivan meren rannassa. Kirkon pihalla on suuri puinen risti, joka on pystytetty vuonna 1982 kaikkien 663:n saarella kuolleen spitaalipotilaan muistoksi
Nykyään Seilin museokirkko on kesäisin avoinna matkailijoille pientä pääsymaksua vastaan. Nauvon seurakunta järjestää kirkossa jumalanpalveluksen kolme kertaa kesässä.


Haudattujen muistoksi pystytetty risti

Myrsky Genesaretinjärvellä











Spitaalisten puoli oli erotettu muusta






Kellotapuli



Lämmin kesäinen ilma viileni selkeästi sunnuntaita kohden.
Aamupäivällä pohdin kannattaako Seiliin lähteä, kun tuulikin on melkoisen navakka. Puolen päivän aikaan pakkaan reppuun vesipullon, villapaidan, rahakukkaron ja kameran. Päätän siis lähteä matkaan.
Rymättylästä on ajettava Hankaan. Hankaan pääsee ajamalla ensin Röölään, sitten Airismaalle ja siitä Aaslaan lossilla.
Näin kesän kynnyksellä ei näytä hirveää ruuhkaa olevan. Olen hyvissä ajoin Hangassa. Saan auton parkkiin helposti tai ainakin luulen niin.
Takaisin tullessa minua sitten odottaa yllätys. Lappu löytyy tuulilasista. Olen parkkeerannut auton jonkun varatulle paikalle. Voi minua! Lapussa on uhkaus, että seuraavalla kerralla ajaessani auton sille paikalle, ajaa hän autonsa eteen niin, etten pääse pois. Hm koskakohan tulee seuraava kerta? Voi meitä "turisti parkoja", kun ei osata ajaa autoa oikeaan paikkaan pankkiin.

Odottelu lossirannassa sujuu nopeasti merta ja maisemia katsellessa. Vihdoin pääsemme lautalle. Lauttamatka ei vie kauaa. Istun ulkosalla ihailemassa saaristoa. On lämmintä, tuuli ei osu tähän kohtaan.

Saarella on helppo kulkea. Jo Lautalla on mahdollista tutustua alueen karttaan. Kahvilassa on kansio, missä kerrotaan Seilistä. Kartta löytyy myös saaresta postikopin seinästä. Lisäksi lukuista opasteet johdattavat oikeaan suuntaan. Tai siis, jos haluaa suunnistaa sairaala-alueelle ja kirkkoon.
Matkalla eri opastetaulut kertovat alueesta kasvillisuudesta ja asumuksista. Alueella  kerrotaan olevan pähkinäpensaslehtoja, paljon erilaisia kasvilajeja, joista osa harvinaisia, perinnemaisemia; niittyjä jne.
Minun lisäkseni lautasta Seiliin jää yksi perhe. Melkoisen hiljainen on kylänraitti. Ihan sunnuntai olo jatkuu.
Lauttarannasta on Seilin kirkkoon matkaa noin kilometri.

Perinnemaisemaa






Seilin kesäkahvila
Kirkko on kaikessa tavallisuudessaan ja pelkistettynä kaunis. Se ei sisällä kimallusta eikä kultaa. En tiedä, mikä kirkossa ja sen miljöössä oikein viehättää. Se kun käy vaan iholle. Ehkä se on se rauha, joka sisällä kirkossa on ilmoilla. Syvä rauha ja hiljaisuus. Kärsineet ovat saaneet Levon.
Jotenkin jo astuessa kirkon läheisyyteen aistii sen tuskan, surun, kurjuuden ja kivun, minkä saareen joutuneet ovat saaneet kokea.
Kirkon vieressä on niitty. Sen edessä on risti. En kehtaa kysyä kirkossa olevalta oppaalta, pitääkö paikkansa, että tuolle niitylle on kuopattu (tai vaan viety) saarelle kuolleita. Kirkon takana on hautausmaa, mutta siellä ei ole kuin muutamia ristejä. Ei kai siihen aikaan ole ollut varaa hautakivien pystyttämisiin.
Istun vielä hetken kirkossa aistimassa sen rauhaa.



On tauon aika, päätän kävellä vielä kesäkioskille.
Sitten onkin jo aika palata takaisin yhteysaluslaiturille. Kävellessäni takaisin, pohdin, missä onkaan ne unikot? Olenko nähnyt unta? Ilmeisesti....




LINKKEJÄ
facebook -seilinkesakioski
Proseili
visitturku.fi/seilin-saari
Aikataulut
http://www.studio55.fi/matkailu/article/mielisairaalaa-tutkinut-jarkyttava-viesti-seilin-saarelta-lue-kirje-joka-ei-koskaan-paassyt-perille/131752
Seilin museokirkko









Hangan laiturissa


Tuleeko sitä kalaa?