Seili -surullisten saari

Kaukana taustalla näkyy Turun Yliopiston rakennukset edessä ns perinnemaisemaa

Seilin kirkko

Viikolla, olisiko se ollut paikallisessa lehdessä, oli kuva Seilin saaresta ja juttu, että parhaillaan siellä kukkii unikot.
Heti pitää käydä katsomassa, miten lautat Rymättylän Hangasta Seiliin kulkeekaan.
Koko loppuviikon mielessäni haaveilin pääsystä kuvaamaan unikkoja ja vierailemaan tuolla surullisen kuuluisalla saarella. Viime käynnistä kun on jo aikaa vuosia.

Seilin laiturilla

Miksi saarella on surullinen leima?
1500-luvulta lähtien Seili oli Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä tiedetään olleen maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa. Myöhemmin maatilan velvollisuuksiin lisättiin Seilin hospitaalin omavaraisuudesta huolehtiminen ruoan ja eläinten rehun suhteen.

Spitaalihospitaali 
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.
Ensimmäiset potilaat tuotiin saarelle Turun Pyhän Yrjön hospitaalista, joka toimi kaupungin leprahoitolana.
Vuonna 1624 tuotiin Turusta myös Pyhän Yrjön hospitaalin kirkko Seiliin ja se kasattiin saarella uudelleen.
Isonvihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.
Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.

Mielisairaala
Vuosina 1785–1840 Seilin hospitaali toimi mielisairaalana.
Vuonna 1841 Seilin hospitaali muutettiin parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi.
Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.

Turun yliopiston tutkimuslaitos
Suomen valtio luovutti vuonna 1964 Seilin hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle, joka perusti sinne Saaristomeren tutkimuslaitoksen.

Seiliä koskevista eri dokumenteista selviää, että sinne saatettiin määrätä potilaita melko heppoisin perustein. Yleensä poispääsyä ei sen jälkeen enää ollut. Jos nainen oli luonteeltaan vaikka kevytkenkäinen, saattoi määränpäänä olla Seili ja mielisairausluokitus.

Tästä ajasta kertoi aikanaan mm Turun teatterissa esitetty Seili näytelmä.

Turun yliopiston rakennus

Kuva saaren kartasta

Muutama sana Seilin kirkosta
Seilin saaren nykyinen puukirkko rakennettiin vuonna 1733 vanhan, Turusta siirretyn, kirkon paikalle. Sen rakennusmestariksi mainitaan kirkossa olevassa perustamistaulussa merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Kirkon rakentamistyöt aloitettiin 1. kesäkuuta 1733 ja ne valmistuivat 23. elokuuta 1733. Kirkko vihittiin käyttöön kolme päivää myöhemmin. Kirkon sisustus on pelkistetty; kaikki pinnat saarnastuolia lukuun ottamatta ovat käsittelemätöntä hirttä.

Kirkon ainoana alkuperäisenä koristuksena pidetään mustavalkoista saarnastuolia. Nykyään kirkosta löytyy saarnastuolin lisäksi Helge Stenin maalaus "Myrsky Genesaretinjärvellä" sekä saaristokirkoille ominainen votiivilaiva. Erikoista kirkossa on myös kellotapuli, joka ei ole kirkossa sisällä vaan kirkon pihalla aivan meren rannassa. Kirkon pihalla on suuri puinen risti, joka on pystytetty vuonna 1982 kaikkien 663:n saarella kuolleen spitaalipotilaan muistoksi
Nykyään Seilin museokirkko on kesäisin avoinna matkailijoille pientä pääsymaksua vastaan. Nauvon seurakunta järjestää kirkossa jumalanpalveluksen kolme kertaa kesässä.

Haudattujen muistoksi pystytetty risti

Myrsky Genesaretinjärvellä

Spitaalisten puoli oli erotettu muusta

Kellotapuli

Lämmin kesäinen ilma viileni selkeästi sunnuntaita kohden.
Aamupäivällä pohdin kannattaako Seiliin lähteä, kun tuulikin on melkoisen navakka. Puolen päivän aikaan pakkaan reppuun vesipullon, villapaidan, rahakukkaron ja kameran. Päätän siis lähteä matkaan.
Rymättylästä on ajettava Hankaan. Hankaan pääsee ajamalla ensin Röölään, sitten Airismaalle ja siitä Aaslaan lossilla.
Näin kesän kynnyksellä ei näytä hirveää ruuhkaa olevan. Olen hyvissä ajoin Hangassa. Saan auton parkkiin helposti tai ainakin luulen niin.
Takaisin tullessa minua sitten odottaa yllätys. Lappu löytyy tuulilasista. Olen parkkeerannut auton jonkun varatulle paikalle. Voi minua! Lapussa on uhkaus, että seuraavalla kerralla ajaessani auton sille paikalle, ajaa hän autonsa eteen niin, etten pääse pois. Hm koskakohan tulee seuraava kerta? Voi meitä "turisti parkoja", kun ei osata ajaa autoa oikeaan paikkaan pankkiin.

Odottelu lossirannassa sujuu nopeasti merta ja maisemia katsellessa. Vihdoin pääsemme lautalle. Lauttamatka ei vie kauaa. Istun ulkosalla ihailemassa saaristoa. On lämmintä, tuuli ei osu tähän kohtaan.

Saarella on helppo kulkea. Jo Lautalla on mahdollista tutustua alueen karttaan. Kahvilassa on kansio, missä kerrotaan Seilistä. Kartta löytyy myös saaresta postikopin seinästä. Lisäksi lukuista opasteet johdattavat oikeaan suuntaan. Tai siis, jos haluaa suunnistaa sairaala-alueelle ja kirkkoon.
Matkalla eri opastetaulut kertovat alueesta kasvillisuudesta ja asumuksista. Alueella  kerrotaan olevan pähkinäpensaslehtoja, paljon erilaisia kasvilajeja, joista osa harvinaisia, perinnemaisemia; niittyjä jne.
Minun lisäkseni lautasta Seiliin jää yksi perhe. Melkoisen hiljainen on kylänraitti. Ihan sunnuntai olo jatkuu.
Lauttarannasta on Seilin kirkkoon matkaa noin kilometri.

Perinnemaisemaa



Seilin kesäkahvila

Kirkko on kaikessa tavallisuudessaan ja pelkistettynä kaunis. Se ei sisällä kimallusta eikä kultaa. En tiedä, mikä kirkossa ja sen miljöössä oikein viehättää. Se kun käy vaan iholle. Ehkä se on se rauha, joka sisällä kirkossa on ilmoilla. Syvä rauha ja hiljaisuus. Kärsineet ovat saaneet Levon.
Jotenkin jo astuessa kirkon läheisyyteen aistii sen tuskan, surun, kurjuuden ja kivun, minkä saareen joutuneet ovat saaneet kokea.
Kirkon vieressä on niitty. Sen edessä on risti. En kehtaa kysyä kirkossa olevalta oppaalta, pitääkö paikkansa, että tuolle niitylle on kuopattu (tai vaan viety) saarelle kuolleita. Kirkon takana on hautausmaa, mutta siellä ei ole kuin muutamia ristejä. Ei kai siihen aikaan ole ollut varaa hautakivien pystyttämisiin.
Istun vielä hetken kirkossa aistimassa sen rauhaa.

On tauon aika, päätän kävellä vielä kesäkioskille.
Sitten onkin jo aika palata takaisin yhteysaluslaiturille. Kävellessäni takaisin, pohdin, missä onkaan ne unikot? Olenko nähnyt unta? Ilmeisesti....

LINKKEJÄ
facebook -seilinkesakioski
Proseili
visitturku.fi/seilin-saari
Aikataulut
http://www.studio55.fi/matkailu/article/mielisairaalaa-tutkinut-jarkyttava-viesti-seilin-saarelta-lue-kirje-joka-ei-koskaan-paassyt-perille/131752
Seilin museokirkko

Hangan laiturissa

Tuleeko sitä kalaa?