Nuuksion kansallispuistossa korpinkierroksella

Alussa oli suo kuokka ja Jussi....no nyt tällä kertaa ei nähty suota ja alkujen alustakin on jo tovi aikaa mutta mutta voin kyllä todeta, että siinä sitä on sanonta, joka sopii meille kuin nenä päähän. Suomalaisuuden voi todeta olevan yhtä kuin metsä.
Olen siis suomalainen ja ylpeä juuristani sekä nyt kahden viikonlopun aikana olen löytänyt suomalaiseen sieluuni sopivia elementtejä; mm. sieluni tuoksun, joka on suon tuoksu ja sielunmaisemani vanhan sammaloituneen metsän (kts kuva alla).

Metsään siis ja nyt vuorossa oli Nuuksio, tuo pääkaupunkiseudulla oleva kansallispuistoalue.
Olimme jo viikolla päätyneet siihen, että Nuuksio voisi olla tämän syksyn toinen luontokohde ja jos sinne lähdemme voisimme yöpyä alueella olevassa Siikaranta hotellissa.
Reitti jonka valitsimme, lähti hotellin pihalta ja koska tuo 10 km tuntui menevän hyvin viime viikolla niin miksei nytkin. Kyseisellä kierroksella on nimikin; Korpinkierros.

Edellisviikonlopun vahingosta (melkein eksyminen Torronsuolla) viisastuneena ostimme alueen kartan. Mutta senverran hyvin reitti oli merkitty, että karttaa emme kertaakaan tällä kertaa tarvinneet.
Aamulla varhain pakkasimme eväät ja tavarat reppuun ja sitten vaan menoksi. Ajomatkaa Nuuksioon meiltä oli reilun tunnin. Käväisimme kirjautumassa hotelliin ja sitten sai kierroksemme alkaa.

Reilun tunnin matkan päässä olikin jo tuo tulentekopaikka Holma-Saarijärvellä. Näitä paikkoja oli kaksi; pienessä saaressa tai järven rannalla. Me valitsimme saaren. Ja mitkä maisemat, mikä paikka! Aurinko paistoi ja kirkasvetinen järvi siinsi silmissämme. Eipä ole eväs maistunut yhtä hyvältä kuin nyt. Kahvit päätimme jättää seuraavalle pysähdykselle.

Holma -Saarijärvi

Niin kirkasta on vesi

Holma-Saarijärvi ja pikkusaari

Tauolla

Tauon jälkeen jatkoimme matkaa...ja vihdoin päädyimme sivuuttamaan Mustalampea, josta etukäteen olimme lukeneet, että siellä uiskentelee turvelauttoja. Hetken ihasteltuamme avautuvia maisemia matka jatkui. Nyt alkoikin matkan vaikein osuus. Aika paljon nousuja ja laskuja mutta eiköhän kestetä loppuun asti vaikka sillä Jussin sisulla.

Mustalammen turvelautat

Ja olihan meillä ne kahvit vielä juomatta eli väsyneitä jalkoja päätimme vielä kerran lepuuttaa tuon kahvitauon ajan. Ja taas ai kuinka hyvältä musta kahvikin voi maistua kivennokassa istuen.

Loppumetrit kuljettiin sisulla, sen verran alkoi tuntua matkanteko ja pientä tuuletusta lopuksi kun olimme vihdoin perillä. Olimme siis voittaneet sohvaperunataudin ja 10.8 km etappi suoritettu.
Ja mikä parasta nyt meitä perillä vielä odotti siikarannan sauna, uima allas ja poreallas. Kuinka ollakaan, hiukan hiljaista oli hotellilla ja saimme kaksin nauttia saunan lämmöstä ja porealtaan rentouttavista poreista.
Aika luksusta ei voi muuta sanoa sillä saunan jälkeen meitä vielä odotti päivällinen. Sen jälkeen uni alkoi riipiä silmiä.
Kiitos tästä kauniista aurinkoisesta syyspäivästä. Näiden mahtavien viikonloppujen jälkeen taas jaksaa arkeakin paremmin.
Ja jaksaa tietysti odottaa sekä suunnitella uusia tulevia retkiä....siihen yhteen uuteen isoon retkeen kun sattuu olemaan päiviä vielä noin 64...

Melkoisen juurakkoinen taival, mukana ylä- ja alamäkiä.