MATKALLA LÄHELLE TAI KAUAS

Elokuussa 2016 aloitin kirjoittamaan matkoistani ja sen verran innostusta riittää, että kirjoittelu jatkuu yhä. Olen jo keväällä pohtinut blogini ja siirtoa jollekin muulle alustalle. Silloin se jäi hiukan kuin taka alalle muhimaan. No nyt en tiedä johtuuko tämä siitä, että moni muukin matkabloggaaja on ilmoittanut muuttavansa bloginsa nimeä ja sivuston paikkaa vaiko vaan syksystä ja halusta tehdä jotain eritavoin. No joka tapauksessa muutosta on ilmassa.

Nyt vihdoin olen tutustunut erilaisiin bloginkirjoitusalustojen saloihin ja tehnyt päätöksen: blogi muuttaa ja seuraavat tekstit pääset lukemaan osositteesta: matkallalahelletaikauas.wordpress.com.

Vanhoja tekstejä tulen siirtämään pikkuhiljaa uusille sivuille.

Tervetuloa siis uusille sivuilleni niin uudet kuin vanhat lukijat!

MATKALLALAHELLETAIKAUAS

Leonardo da Vinci -Viimeinen ehtoollinen. Matemaattinen taidonnäyte mutta hienosti myös vangittu valon avulla keskipiste näyttäväksi. Jeesus kysyy kuulemma taulussa sitä, kuka onkaan petturi.

Me käytimme Italian kahden viikon matkastamme yhden päivän Milanoon tutustumiseen. Mennään siis ja peruutetaan hieman matkallamme taaksepäin. mennään siis takaisin aikaan ensimmäinen viikko Comojärvellä. Olin Suomesta käsin varannut opastetun kävelykierroksen Milanossa ja näin lauantai aamulla starttasimme matkaan tavoitteena 3,5 tunnin kävelykierros.
Apartmentoksen pitäjä antoi meille vinkkejä, kuinka parhaiten pääsemme Milanoon ja sovittuun tapaamispaikkaan. Päätimme matkata Milanoon junalla. Auton jätimme Comosta seuraavalle asemalle Grandate Brecciaan, josta hyppäsimme kyytiin. Sieltä kesti tunnin matkata Milanon asemalle Cadoma (missä meitä neuvottiin jäämään pois) hintaan 4,80 €. Tapaamispaikkana oli aseman läheisyydessä sijaitseva dominikaaniluostari, missä tuo kuuluisa Leonardo da Vincin maalaus viimeinen ehtoollinen oli.

Edetään kävelykierrokselle ja annetaan kuvien kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Dominikaaniluostarin pihalta starttaa kävelykierroksemme

Viimeinen Ehtoollinen -Leonardo da Vinci
Taulu tai maalaus oli tehty dominikaaniluostarin Santa Maria della Crazierin keittiön seinään. Enpä ollut tuota ennen ajatellut.
Sisällä taulua katsomassa pääsi jokainen ryhmä olemaan 15 minuuttia. Olimme liikkeellä aamulla varhain ja hirveää ruuhkaa ei onneksi vielä ollut. Vastassa meitä oli melkoiset turvatarkastukset. Selviydymme niistä.
Opas kertoi tarinaa Vincin elämästä Milanossa sekä taulun synnystä pieniä yksityiskohtia myöden. Kuinka esim maalauksessa oli käytetty erilaista uutta väritekniikkaa ja siksi se ei ehkä ole paras mahdollinen Vincin työ ja kuinka matemaattisesti kaikki on asetettu kuvaan.
Pääsemme sisään. Jollain tavoin hämmentävää astua tilaan, missä vuosisatoja sitten tuo kuuluisa taiteilijanero on tehnyt työtään.
Istahdan penkkiin katsomaan työtä. On sanaton olo. Tunnen olevani oikeutettu, koska saan nähdä työn, josta koko maailma on puhunut. Meille annetaan lupa ottaa kuvia ilman salamavaloa.

Ehtoollistaulun Vastapuolen maalaus

Taustalla viimeinen ehtoollinen

Luostarin kirkko

Luostarista jatkamme kävelyä. Ohitamme kadun kulman nimeltä Largo Paolo D`anconan. Opas kehuu siinä olevan hyvän ja edullisen ruokapaikan.
Kohta olemme kirkossa nimeltä San Maurizio. Luostarikirkko on rakennettu 1500 luvulla. Se on täynnä freskoja, mitä upeampia. Töissä näkyy Leonardo da Vincin vaikutteita. Olihan hänellä aikanaan paljon oppilaita ja seuraajia Milanossa.

San Maurizion maalauksia

Luostarikirkosta jatkamme Linna-alueelle Castello Storsescoon ja sen puistoalueelle. Sen on aikanaan rakentanut Visconti herttua suku 1300 -luvulla. Linna on välillä tuhoutunut mutta se on rakennettu uudelleen. Linnan toiselta laidalta näkyy Napoleonin aikakauden rauhankaarelle. Paikka vaikuttaa upealta. Harmi meillä ei ole aikaa tutustua sen paremmin. Ehkä seuraavalla kerralla.

Upean linnan torni

Rauhankaari

Täältä suuntaamme kävelykadulle nimeltä via Fiori Chiarille, missä on ruokapaikkoja vieri vieressä. Me pidämme pienen tauon. Ostamme eräästä kahvilasta juomaa. Kadulla vaikuttaa olevan hyvin mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Päätämme tulla takaisin kadulle lounastamaan.

Fiorilla

Taas jatkamme matkaa. Nyt kurkkaamme Palazzo di Breran sisäpihalle. Se on jesuiittojen rakentama barokkityylinen taidemuseo. Rakennus 1600 -luvulta.

Brera

Pahan karkoittaa pahalla

Kohta olemmekin teatteri Scalan edessä. Samalla hetkellä edessämme pienen puiston tai aukion takana näkyy kuuluisa ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II. Ostoskeskus on kaunis mutta kallis. Siellä on kahviloita, ravintoloita ja luksusliikkeitä. Me istahdamme siellä kahville kierroksen jälkeen. Kas kummaa löydän keskuksesta itselleni laukunkin. Laukku ei ole niin kallis kuin luulisi....Olen onnellinen uuden merkkilaukkuni kanssa.

teatteri Scalan edustalla

teatteri Scala

Galleria Emanuele vittorio

Kuljettuamme läpi ostoskeskuksen pääsemme Il Duomon aukiolle. Onpa paljon ihmisiä. Koko aukio täynnä turisteja ja jonoa kirkkoon sisälle. Meillä on liput Tuomiokirkon katolle. Sisälle kirkkoon emme mene. Kierrämme goottilaisen katedraalin toiselle puolelle, mistä kulkee hissi yläilmoille.
Kirkko on vaikuttava. Se on Euroopan suurin kirkko. Rakennettu 1386 -luvulla. Vaikuttavat ovat myös näkymät ylhäältä. Tätä hetkeä päästä IL Duomon kirkon katolle olinkin jo ehtinyt odottamaan.

IL Duomo

Tähän on hienoa lopettaa kävelykierroksemme.

IL Duomon katolla

Vastapäisen talon katon kello

Milano esittäytyi minulle kauniina kaupunkina. Kävelykierroksella saimme nähdä paljon mutta paljon jäi vielä näkemättä.
Olin ennen matkaa nähnyt kuvia Bosco Verticalesta. Tuosta vihreästä talosta, minkä parvekkeilla kasvaa puita. Sitä emme enää lähteneet etsimään. Me päätämme jättää sen seuraavaan kertaan. Lounastamme Fiorilla ja sitten onkin aika palata junalla takaisin Comolle.