Nuuksion kansallispuistossa korpinkierroksella

Alussa oli suo kuokka ja Jussi....no nyt tällä kertaa ei nähty suota ja alkujen alustakin on jo tovi aikaa mutta mutta voin kyllä todeta, että siinä sitä on sanonta, joka sopii meille kuin nenä päähän. Suomalaisuuden voi todeta olevan yhtä kuin metsä.
Olen siis suomalainen ja ylpeä juuristani sekä nyt kahden viikonlopun aikana olen löytänyt suomalaiseen sieluuni sopivia elementtejä; mm. sieluni tuoksun, joka on suon tuoksu ja sielunmaisemani vanhan sammaloituneen metsän (kts kuva alla).

Metsään siis ja nyt vuorossa oli Nuuksio, tuo pääkaupunkiseudulla oleva kansallispuistoalue.
Olimme jo viikolla päätyneet siihen, että Nuuksio voisi olla tämän syksyn toinen luontokohde ja jos sinne lähdemme voisimme yöpyä alueella olevassa Siikaranta hotellissa.
Reitti jonka valitsimme, lähti hotellin pihalta ja koska tuo 10 km tuntui menevän hyvin viime viikolla niin miksei nytkin. Kyseisellä kierroksella on nimikin; Korpinkierros.

Edellisviikonlopun vahingosta (melkein eksyminen Torronsuolla) viisastuneena ostimme alueen kartan. Mutta senverran hyvin reitti oli merkitty, että karttaa emme kertaakaan tällä kertaa tarvinneet.
Aamulla varhain pakkasimme eväät ja tavarat reppuun ja sitten vaan menoksi. Ajomatkaa Nuuksioon meiltä oli reilun tunnin. Käväisimme kirjautumassa hotelliin ja sitten sai kierroksemme alkaa.

Reilun tunnin matkan päässä olikin jo tuo tulentekopaikka Holma-Saarijärvellä. Näitä paikkoja oli kaksi; pienessä saaressa tai järven rannalla. Me valitsimme saaren. Ja mitkä maisemat, mikä paikka! Aurinko paistoi ja kirkasvetinen järvi siinsi silmissämme. Eipä ole eväs maistunut yhtä hyvältä kuin nyt. Kahvit päätimme jättää seuraavalle pysähdykselle.

Holma -Saarijärvi

Niin kirkasta on vesi

Holma-Saarijärvi ja pikkusaari

Tauolla

Tauon jälkeen jatkoimme matkaa...ja vihdoin päädyimme sivuuttamaan Mustalampea, josta etukäteen olimme lukeneet, että siellä uiskentelee turvelauttoja. Hetken ihasteltuamme avautuvia maisemia matka jatkui. Nyt alkoikin matkan vaikein osuus. Aika paljon nousuja ja laskuja mutta eiköhän kestetä loppuun asti vaikka sillä Jussin sisulla.

Mustalammen turvelautat

Ja olihan meillä ne kahvit vielä juomatta eli väsyneitä jalkoja päätimme vielä kerran lepuuttaa tuon kahvitauon ajan. Ja taas ai kuinka hyvältä musta kahvikin voi maistua kivennokassa istuen.

Loppumetrit kuljettiin sisulla, sen verran alkoi tuntua matkanteko ja pientä tuuletusta lopuksi kun olimme vihdoin perillä. Olimme siis voittaneet sohvaperunataudin ja 10.8 km etappi suoritettu.
Ja mikä parasta nyt meitä perillä vielä odotti siikarannan sauna, uima allas ja poreallas. Kuinka ollakaan, hiukan hiljaista oli hotellilla ja saimme kaksin nauttia saunan lämmöstä ja porealtaan rentouttavista poreista.
Aika luksusta ei voi muuta sanoa sillä saunan jälkeen meitä vielä odotti päivällinen. Sen jälkeen uni alkoi riipiä silmiä.
Kiitos tästä kauniista aurinkoisesta syyspäivästä. Näiden mahtavien viikonloppujen jälkeen taas jaksaa arkeakin paremmin.
Ja jaksaa tietysti odottaa sekä suunnitella uusia tulevia retkiä....siihen yhteen uuteen isoon retkeen kun sattuu olemaan päiviä vielä noin 64...

Melkoisen juurakkoinen taival, mukana ylä- ja alamäkiä.

Sunnuntaipäivää Torronsuon kansallispuistossa

Syksyisin tekee varsinkin jo ilmat sallii lähteä nauttimaan luonnon ruskasta. Olemme usein tehneet luontoretkiä Kuhankuonon kansallispuistoon (http://www.kuhankuono.fi/fi/etusivu/).
Usein olemme myös haaveilleet retkeilystä muihin lähistöllä oleviin retkeilyalueisiin.
Yksi lähistöllä oleva kohde, minne retkeä olemme kauan haaveilleet tekevämme, on Torronsuon luonnonpuistoalue.
Syksy on ollut niin uskomattaoman kaunis ja siksi tilaisuus retkelle tuli nyt ajankohtaiseksi.

Viikolla ennen lähtöämme käväisimme tutustumassa alueen nettisivuihin ( http://www.luontoon.fi/torronsuo ).
Alueella ei ole kahviloita tms, joten ainakin, jos mielii kiertää pidempää reittiä, on hyvä varata evästä matkaan. Kartan mukaan alueelta löytyy yksi tulentekopaikka.
Meillä oli aikomuksena kiertää 10 km kierros.  Evästä matkaan tulee siis varata. Me otimme mukaamme kahvia, juotavaa, voileivät ja grillimakkaraa.

Aamulla klo 9 starttasimme matkaan, ajomatkaan oli varattava noin 2 tuntia.
Parkkipaikka löytyi helposti opasteiden avulla. Me emme tietenkään muistaneet tulostaa alueen karttaa, joten parkkipaikan opastaulun avulla tutkailimme aluetta ja selvitimme, minne päin lähteä.
Kuvia on aina kiva ottaa mutta nyt meidän epäonneksemme kameramme ilmoitti, että muistikortti on täynnä ja kun poistin kuvia ilmoitti se, että akku on tyhjä. Tässä postauksessa kaikki kuvat on kännykästä ja laadusta näin ei ole takeita.

Päätimme lähteä kiertämään aluetta kiertämällä suoalueen pitkospuita pitkin louhokselle, josta sitten tienvierustaa pitkin kulkiessamme vahingossa eksyimme alueen toiselle laavulle ja näköalapaikalle. Esitteessä luki, että vain parkkipaikan läheisyydessä on tulentekopaikka, näköalapaikka ja wc. Tämä oli siis positiivinen yllätys. Tässä vaiheessa olimme noin puolessavälissä eli pieni tauko oli paikallaan ja kuppi kahvia sekä voileivät maistuivat.

Itse louhoksesta ei niin hyvää kuvaa saanut, koska oli ruohottunut (alla muutama kuva). Opastaulu kylläkin antoi mielenkiintoista informaatiota mineraaleista, joita alueelta on löytynyt.



Kuvaa louhoksesta

 

louhos

Kuvaa laavusta

Kuinka ollakaan aamu usvakin väistyi kahvittelumme aikana ja näköalapaikalta avautuvat maisemat olivat aivan uskomattoman hienot.

Kuva näköalatasanteelta

Levättyämme tovin, jatkoimme matkaa. Olimme hyvin pärjänneet ilman karttaa mutta tässä kohdin tuo kartta olisi ollut paikallaan sillä kaksi kertaa valitsimme väärän polun ja jouduimme suolle. Palasimme takaisin lähtöruutuun, valitsimme toisen reitin ja eikä olimme suolla taas. Kolmannella kerralla onnistuimme löytämään oikean reitin.
Pettymykseksemme reitti jatkui maantiellä. Tokihan oppaissa ja nettisivuilla lukikin, että kylän perinnemaisemia sivutaan reitillä myös.
Sitten vielä saimme jatkaa hetken isommalla maantiellä ennen kuin reitti vei metsään pitkospuille.
Jälkeenpäin totesimme, että antoisampaa olisi ollut palata samaa reittiä takaisin kuin mistä tulimme.

Aamun usvaa

Aamun huikeat usvanäkymät

 

 

Ihan kuin lapin maisemissa



Hiukan huikopalaa

Blogihaaste: 10 matkakuvaa vol.1

Olen nähnyt tämän haasteen niin monessa blogissa, etten yhtään osaa sanoa kenen idea tämä on alkujaan ollut. Jollain tavoin yhdistän tämän tuohon toiseen haasteeseen vol 2 ja tuumaan, että tämän kaiketi olisi pitänyt olla ensin. No nyt mennään tässä järjestyksessä.


1. Kuva lentokoneen siivestä



Tässä lentämässä Kreetalle Plataniakseen

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Gran Canaria, käytiin tutustumassa luolakylässä. Lounastimme kylän luolaravintolassa ja jälkiruoaksi meille tarjottiin snapsi ravintolan baarissa ( kuvassa, joka on ns kylän kokoontumispaikka ja se oli myös luolassa). Kuvassa on hyvin paikallinen ja espanjalainen tunnelma serranon kinkkuineen päivineen.

 

3.Matkakuva joka saa hyvälle tuulelle

Teneriffa, Masca. Tässä maisemassa silmä jollain tavoin lepää ja kiireen keskellä saa hetkeksi rentoutumaan. Muistan vieläkin tämän pienen kylän, sen tunnelman, maiseman ja lintujen laulun.

4. Luontokuva

Alku; meren huuhtomaa paikassa Thaimaa,Khao Lak



Ongella; Kreeta,Platanias

5. Kuva yläilmoista


Kroatia, Split, Marjanin kukkulan näköalatasanteelta. Kiipesimme sinne katsomaan auringonlaskua. Kapuaminen kannatti.

6. Postikorttimaisema

Unkari, Budapest ja Budan linna-alue

Toinen kuva samasta paikasta, tiedä sitten molemmat kuvat menettelee.

7. Kuva matkaseurasta

Tuo yksi herra on aina mun kuvissa reppuselässä ja selin kuvan ottajaan.....Italia, Venetsia ja tori.

8. Fiilistelyä palmun alla

Uusi vuosi 2013 Thaimaassa Khao Lakin rannalla taivasalla oli rentouttava ja ikimuistoinen. Hyvin sai Khao Lak Laguna Resortin henkilökunta tunnelmaa juhliinsa.

9. Hyvää huomenta-kuva


Aamupalalla Italiassa Lidon hotelli Atlanta Augustusessa.

10. Lempikaupunkini

Ihan lempikaupunkia minulla ei ole tai niitä on monia, koska joka paikassa aina on jotain. Tämä on vaikea valinta. Yksi vaihtoehto voisi olla Saksan, Berliini tai yksi voisi olla Naantali, koska pidän pienistä kaupungeista enemmän kuin isoista.
Kun tarkkaan mietin muistuu Rooma ykköseksi. Syynä valintaan on se, että se oli jollain tavoin aito turistimassasta huolimatta, siellä oli paljon nähtävää, kahviloita, syötävää, juotavaa ja ostettavaa sekä tietty tunnelmaa....mieleen jäi panniinit ja jäätelö sekä  hyvä ruoka. Venetsia ei päässyt voitolle tässä. Olisiko Venetsian syynä ollut se, että emme löytäneet niitä paikallisia kuppiloita vaan turistien paikkoja. Lempikaupunkeja on siis monia. Yllä kuva vanhasta Berliinin muurista The East Side galleriasta. Alla espanjalaiset portaat Roomassa, missä muuten istuimme syömässä välipalaa ja poliisi ajoi meidät pois:).

Rooma, espanjalaiset portaat, roomalaisten kokoontumispaikka