Sivut

tiistai 30. elokuuta 2016

Päivä Tallinnassa ja käynti Teletornissa





Kesän lopulla on alkanut tapahtua ja sattua. Monia muutoksia on ilmassa. Oma henkilökohtainen iso muutos on se, että itse vaihdan työpaikkaa. Ja vielä siten, että muutto toiselle paikkakunnalle ns viikkokämppään on edessä mieheni jäädessä pitämään asutusta varsinaisessa kodissamme, minne minäkin aina vapainani palaan. Ellemme sitten ole matkalla jonnekin. Ilmassa on siis lähdön tunnelmaa. Lähdimme viettämään läksiäisiä työporukalla. Olimme jo keväällä haaveilleet tyhy -päivästä Tallinnassa. Sillä matkat sinne on melko edullisia, eikä juna/bussikaan Turusta Helsinkiin paljoa maksa. Ja nyt voimme yhdistää kaksi kärpästä.


Turusta matkaamme Helsinkiin junalla. Junassa matkustaminen on nyt halpaa. Sitä kannattaa suosia. Kilpailu on kovaa niin Onnibussilla sekä muilla liikennöitsijöillä.
Ilma on aurinkoinen päätämme kävellä terminaaliin, meillä ei ole vielä hirveää kiirettä.
Esplanadin puistossa törmäämme verhoiltuihin puihin, joista olen aiemmin jostain lukenut. Pakko käydä ottamassa muutama kuva.



Sitten olympiaterminaaliin. Hiukan ennen terminaalia joku hoksaa kysellä, että minne terminaaliin meidän oikeasti pitäisi mennä?
Alamme kaivaa lippuja....hm lipussa lukee Länsiterminaali. No voihan pahus, kukaan ei ole huomannut katsoa lippua. Katsomme kelloa. Tunti aikaa mutta ehkäpä emme kävele, matka on siihen liian pitkä. Hyppäämme taksiin ja kohta jo pääsemme Länsiterminaaliin.
Olemme varanneet lipun Baltic Queeniin, missä vietämme yön ja aamulla klo 8 pääsemme Tallinnaan. Kyseisen laivan risteilyohjelma on järjestetty niin, että laiva lähtee takaisin Helsinkiin jo klo 12.10. Meidän mielestä aikaa jää näin järjestettynä hyvin vähän Tallinnassa oloon. Tämän vuoksi me menemme takaisin Helsinkiin eri aluksella, joka lähtee klo 16.30 samasta terminaalista.


Ilta laivalla menee leppoisasti. Käymme hiukan ostoksilla ja syömässä bistrossa.
Aamiaisen syömme hotelli Euroopassa.


Eurooppa hotellin aamiaiskattaus

Aamiaisen jälkeen lähdemme marssimaan kohti Tallinnan keskustaa. Olemme jo aiemmin hiukan katselleet, mitä voisimme tehdä Tallinnassa. Vaihtoehtoina on mm Teletorni ja vakoilumuseo. Viru-hotellin vastaanottotiskillä tiedustelemme vakoilumuseo vierailusta. Ensimmäiseksi vastaanottovirkailija kysyy, olemmeko varanneet paikat etukäteen? Emme. Ilmeisesti olisi pitänyt. Niin ainakin suositellaan tekemään nettisivuilla. Siitä huolimatta viidelle hengelle olisi tilaa kello 13 kierrokselle hintaan 10 €. Katselemme toisiamme. Päätämme sittenkin jättää vakoilumuseon väliin. Päädymme pelkästään käyntiin Teletornissa.

Viru keskuksen läheisyyteen on viime vuosina rakennettu paljon uutta

On aika siis lähteä Teletornille. Muutama joukosta päättää jäädä shoppailemaan Viru -keskukseen. Teemme treffit Viru hotellin aulaan.
Busseja Teletornille lähtee Viru keskuksen alakerrasta. Marssimme seuraavaksi sinne. Viru hotellissa meille kerrotaan, että Teletornille pääsee bussilla 34A ja sen pysäkki on 5.
Lipun ostaminen tuottaa ongelmia. Bussin näytössä lukee, että bussissa ei myydä lippuja. Menemme R-kioskille, siellä he kertovat, että he eivät myy yksittäisiä lippuja, siellä voi ladata päiväkortteja.  Yksitäiset liput voi ainoastaan ostaa bussista. Hetken mietimme mitä tehdä. Lähistöllä on Radisson Blue hotelli, jonka ylimmässä kerroksessa sijaitsee näköalakahvila. Mitäpä, jos menemmekin sinne? Lähdemme hotellille. Harmistukseksemme saamme paikan päällä lukea, että se aukeaa vasta klo 12. Päädymme takaisin bussiasemalle odottamaan bussia Teletornille. Bussi tulee. Menemme sisään. Rahastajaa ei näy mailla halmeillakaan koko matkan aikana. Matkustamme ilmaiseksi.
Bussissa opastustaulu kertoo aina seuraavan pysäkin, ja sen lisäksi kuulutus kertoi sekä tulevan että sitä seuraavan pysäkin. Homma toimii. Bussissa olevat mummotkin ovat auttavaisia. Yksi mummo alkaa viuhtoa suunnattomasti ollessamme Piritan pysäkillä. Jäämme ulos. Tornia ei kyllä näy mailla halmeillakaan. Kävelemme eteenpäin. Risteyksessä on kyltti; Teletorn 3 km. No voihan. Päätämme jäädä odottamaan seuraavaa bussia.
Mitä tästä opimme, älä luota mummoihin :) Varsinkaan kun et puhu heidän kieltä.



Vihdoin bussimme kaartaa oikeaan paikkaan ja tornikin alkaa näkyä. Jäämme ulos. Vaikuttavaa, siinä se komeilee edessämme. Muutama pakollinen kuva ennen sisään menoa. Sitten sisään. Pääsymaksu ylös on 10 €. Silja linen kortilla saa 0,50 € alennuksen.
Samalla lipulla on mahdollista kiertää näyttely ja katsoa joku tornista kertova filmi. Me menemme suoraan hissille, joka vie meidät kerrokseen 22 ja 171 metriin.
Hämmästymme sillä eteemme avautuu, mitä hienoimmat näkymät ympäri kaupungin.
Kävelen ympäri tornissa ihaillen näkymiä. Yhtäkkiä katseeni osuu lattiaan, mitä ihmettä? Mitä siellä näkyy? Lattiassa on reikä?
Wau lattiassa on paikka paikoin lasiympyröitä, joista näkyy alas. Hiukan huimaa katsellessa. Kuvia on ehdottomasti otettava näistä aukoista. Mielenkiintoista. Lasin päälle en uskalla mennä. Huimaa, kun katsoo alas. Alhaalla kaikki näyttää hyvin pieneltä.
Aikamme kierreltyämme, kiipeämme portaat yhden kerroksen ylemmäs. Siellä on kahvila/ravintola ja mahdollisuus mennä ulos.
Ulkona on mahdollisuus valjaiden avulla mennä reunakävelylle alueelle, missä ei ole reunakaiteita. Ei kiitos. Meille riittää tuo aidattu ulkoalue aivan mainiosti.
Istahdamme hetkeksi ravintolaan.

Faktaa. Torni on näytellyt tärkeää roolia Viron itsenäisyydestä. Lisää tornista voit lukea TV-torni opas kuvauksesta.
On aika lähteä. Bussilla sitten suuntaamme takaisin Viru keskukseen. Taas ilmaiseksi.



Hienot on näkymät. Harmi, että päivä on pilvinen


Tässä niitä ns reikiä, mistä näkee alas




Ripaus avaarusalus tunnelmaa
Ravintola seuraavassa kerroksessa tarjoaa maukasta suolaista ja makeaa purtavaa
Uskaltauduin ulkosalle askeltamaan muutaman metrin. Tuuli ulisi nurkissa.




Viru keskuksesta seuraavaksi suuntaamme Vanhaan kaupunkiin. Matkalla kuljemme ohi viehättävien kukkakioskien. Hinnat ovat sen verran alhaiset, että sorrumme ostamaan kukkakimput kotiin vietäväksi. Omani ainakin säilyy viikonlopun yli.


Huomaamme kellon olevan jo yli puolen päivän. Päätämme lounastaa vanhassa kaupungissa. Emme ehdi etsiä halvempia paikkoja, vaan jäämme raatihuoneen torille lounastamaan ensimmäiseen sopivaan mahdolliseen.




Syötyämme on aika lähteä Sadamarketin kautta paluumatkalle terminaaliin ja laivalle.

Syön lounaaksi squideja tomaattikastikkeessa

Minulla on kolme vuotta aikaa edellisestä Tallinnan visiitistä. Jotain on muuttunut, mitä? Ihmettelen kotimatkalla uudelleen ihastumistani. Haaveilen jo seuraavasta matkasta Tallinnaan. Paljon tuntuu ilmestyneen mielenkiintoisia käyntikohteita kaupunkiin kolmen vuoden aikana. Ja olisihan niitä vanhojakin kiva muistinvirkistykseksi kiertää uudelleen.



Karkkikaupasta pitää ostaa tuliaisia kotiinviemisiksi


Oletko matkustamassa Tallinnaan?
syö, matkusta ja rakasta blogissa löytyy paljon vinkkejä siitä, mitä Tallinnassa voisi tehdä. Toinen hyvä sivusto on Visit Tallinna.
Vinkkaapa tähän lisäksi, jos sinulla on hyvä lähde, jota hyödynnät Tallinnan matkan suunnitteluun.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Riomaggiore -yksi Cinque Terren viidestä kylästä


Riomaggiore mereltä käsin katsottuna





Ehdottomasti ensimmäiseksi näistä Cinque Terren kylistä on kirjoitettava Riomaggioresta. Siitä kylästä, missä majailimme tuon lomamme toisen viikon.

Majapaikkamme
oli nimeltään Voce del Mare.
Se sijaitsee mitä parhaalla paikalla aivan meren rannalla yhdessä niistä vanhoista värikkäistä taloista, jotka reunustavat satama aluetta.
Yleensä valitsemme huoneiston kriteerillä, että aamupala on oltava valmiina. Nyt joudumme siitä tinkimään. Loppujen lopuksi ihan kiva sitä oli vaihteeksi itsekin duunailla aamupalaa. Sitä varten huoneistossamme oli pieni keittiö ja perustarvikkeet. Joinakin aamuina kävimme syömässä kahvilassa mutta mikä sen kivempaa oli kun käydä jossain niistä muutamista Riomaggioren pikkukaupoista ostamassa aamupalatarvikkeita kämppäämme. Ja saihan syödessä nauttia kauniista maisemista ja kiireettömästä olosta.


Keittiömme

Parveke

Näkymä parvekkeelta

Aamu käynnistyy munakkaalla
Yksi kylän herkkukaupoista
Riomaggiore
Riomaggiore sijaitsee Liqurian rannikolla sen yhdessä pienistä laaksoista. Siellä asustelee noin 1 694 asukasta.

Riomaggiore muodostuu kolmesta alueesta; juna-asemasta, keskusta- ja satama-alueesta. Näiden väliä pääset parhaiten kulkemaan tunnelin kautta.
Kaunis pieni kylä ja arviolta enemmän ruokapaikkoja ja muita kauppoja kuin sen muissa sisarissa lukuun ottamatta Monterossoa. Kylän pieniä kujia pitkin on ihana kulkea ja joka mutkan takaa paljastuu toinen toistaan hienompia näkymiä. Meillä oli aikaa kiertää kylää pitkin poikin.
Sen tärkeimmät nähtävyydet ovat, kirkko the Parish church Giovanni Battista, pari kappelia ja linnoitus. Kylän kirkkoa on rakennettu 1340 ja laajennettu 1870 -luvulla.
Kylän tornin ja linnoituksen on rakennuttanut lordi Della Turca 1300 -luvulla puolustautumista varten. Siitä on jäljellä torni, missä mekin käymme kääntymässä. Tornista on aikanaan puolustauduttu merirosvoja vastaan. Sieltä väitetään kulkeneen tunneli alas meren rantaan. Tosin tuota tunnelia, ei ole ikinä löydetty (lähde Cinque Terre tourist guide).


Tunneli keskustasta juna-asemalle
Satamasta löytyy pari ravintolaa mm Dau Cila, matkamuistomyymälä, jäätelökioski ja näköalaravintola
Kylässä oli paljon hyviä näköalapaikkoja. Tämä on yksi niistä
Via de`ll Amoren suljettu portti. Reitti on ollut suljettu jo vuodesta 2011

Alhaalla näkyy juna-asema ja kauempana tuo rakkauden polun alku
Kirkko Giovanni Battista



 
Varsinaista kunnon uimarantaa Riomaggioressa ei ollut. Huoneistomme vierestä kulkee kävelytie rannalle. Ranta on kivikkoinen ja ilman uimatossuja haasteellinen. Ne suosittelen mukaan ottamaan.
Sataman rantakivillä on hienoa chillailla päivisin. Kauhuissamme ihmettelimme kuinka jotkut rohkelikot uskalsivat hypätä veteen korkeilta kallioilta.

Katukuvaa





Kylää ja taustalla näkyy linnoitus

Linnoituksen juurella

Yksi huono puoli huoneessamme oli. Vaikka meillä oli oma näköalapaikka parvekkeeltamme, oli iltaisin vieressä oleva näköalatasanne täynnä väkeä ja ihan hirveän hiljaista ei silloin ollut.
No kyllä häly viimeistään nukkumaan mennessä hälveni. Paitsi mm-jalkapallokisojen loppuottelujen aikaan mutta se nyt on ihan toinen juttu. Kyllä mekin uteliaina iltasella kävimme katsomassa minkälaista juhlahumua ja menoa italiaiset järjestää.

Jalkapallon mm kisat puhututtaa. Väki kerääntynyt katsomaan kadulle ja baarin kuistille

Näkymä kylän laaksoon


Yksi niistä kuvatuista auringonlaskuista
Uimaranta ei ihan näy mutta kuvassa oikealla heti yhteysaluslaiturin jälkeen