Sivut

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Monterosso al Mare -se viides Cinque Terren kylistä


Toinen puoli kylästä mereltä katsottuna


Ranta-alue

Tämä kylä on viimeinen Cinque Terren kylistä Riomaggioresta päin katsottuna. Mutta ei vähäisin. Minä pidin tästä paikasta. Me kävimme viikon aikana siellä usein. Yksi syy oli se, että lämpötilan kivutessa yli 30 asteen, ei kaivannut paljon muuta kuin viilennystä, varjopaikkaa, lepotuolia ja pulahdusta mereen. Monterosso tarjosi tähän parhaan mahdollisuuden, koska siellä oli uimaranta. Muissa kylissä sellaista ei ollut. Tai olihan Vernazzassa, Riomaggioressa sellaiset olivat mutta ne olivat todella pienet.
Sanotaan, että Monterosso on enemmän turistipaikka, sen ei pitäisi siksi olla laskuissa mukana Cinque Terren alueena. Rohkenen väittää muuta.
Sillä jos tarkkaan pohtii on joka kylä jo niin turistivirtoja täynnä, että paikallisuus alkaa hukkumaan turistivirtojen alle.

Paikkansa Cinque Terren kylänä Monterosso ansaitsee mielestäni myös siksi, että siellä on muutakin kuin pelkkä uiminen. Oleilun lomassa tein pieniä tutkimusmatkoja kylään. Kylä koostuu kahdesta alueesta ns  ranta-bulevardi alueesta ja sitten pienen kävelymatkan olevasta toisesta alueesta, joka oli varmaankin tuo alkuperäinen kylä alue.
Ohessa kuvina se, mitä Monterosso -kävelyillä löysin.

Rantabulevardia uimarannan puolella

Rantabulevardia. Sen vieressä oli paljon lounaspaikkoja


Turkoosi meri

Patsas 1900 luvun alusta veistetty villa Montalesin viereen. Huvilaan eikä sen alueelle päässyt






The Aurora Tower

Näkymää Towerista, alempana on myös bunkkereita

ns kylän puoli

Takana kellotorni

Kirkko Giovanni e Battista vuodelta 1244. Kylässä on toinenkin kirkko mutta siellä emme käyneet



Oratorio Mortis 1700 luvulta


Ja näitä kauniita katuja, joihin on ihana hävitä päiväksi kulkemaan ja istumaan kahviloissa


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Helsingin Kalliossa opastetulla kävelykierroksella -Naisten pankin hyväntekeväisyystapahtuma

Eläintarhan lahti

Olen jo kauan tuntenut tarvetta auttaa parhaani mukaan niitä, joiden olot eivät ole parhaat. Olen myös todennut, että näitä ihmisiä emme ole me, vaan kanssasisaremme kolmansissa maissa.
Vuosia sitten tutustuin Naisten pankin toimintaan ja sen ideologia kolahti heti. Hyvinvointi lähtee naisista, on heidän ajatus. Miksei siis auteta/opeteta kolmannen maan naisia perustamaan yrityksiä paikanpäällä ja auteta heitä lähtemään alkuun esim. kouluttautumalla ja lainaamalla rahaa yrityksen perustamiseen? Ja miksei rahan lainaaminen voisi perustua kylässä olevaan pankkiin, jota pyörittää itse kyläläiset?

Näistä ideoista syntyi aikanaan Naisten pankki.
Mitä me voimme tehdä täällä Suomessa? Kaikki ei voi lähteä kehitysmaihin auttamaan. No tietysti voimme kerätä rahaa näitä eri operaatioita varten. Rahaa kerätään esimerkiksi eri puolilla Suomea järjestettävillä kuukausitapahtumilla. Teemoja tapahtumilla on hyvin erilaisia.
Mikäli kiinnostuit, parhaiten tietoa tapahtumista saat antamalla yhteystietosi ja pyytämällä laittamaan itsesi s-postilistalle. Näin saat kuukausittain tietoa lähialueesi tapahtumista.
(kts linkit Naisten pankki ja Naisten pankki /Helsinki)
Naisten pankin kävelytapahtumat bongasin Facebookista. Olen moneen otteeseen haaveillut saada leikkiä turistia Helsingissä. Helsingissä tulee käytyä esim työn merkeissä mutta harvemmin nähtävyyksiä katsomassa. Helsinki kuitenkin tarjoaa matkailijalle ja vierailijalle hyvin paljon.
(Jos kiinnostuksesi herää niin, vielä ehdit osallistua viimeiseen kävelytapahtumaan, joka järjestetään 6.10.)

Eräänä syksyisenä iltana treffaamme Paasikivenkadun puistikossa, kiertelemme 1,5 tuntia Kalliossa kuunnellen mielenkiintoisia tarinoita alueesta ja päädyimme Hakaniemen torille. Kilometrejä kävelykierroksen aikana kertyi noin 4,5 km. Ihan kiva iltalenkki.
Nyrkkeilijäpatsas Paasikivenkadun puistikossa

En ole koskaan ollut Kalliossa.
Kallio on sinänsä mielenkiintoinen, että se on aika monessa sarjassa kuvauskohteena. Ensimmäisiä niistä saattaa olla Pekka ja Pätkä, jonka kotitaloa mekin ihastelimme ja kuvasimme. Sitten on tietysti Kotikatu, Päästäkää minut pois Kalliosta ja Raid.

Lisäksi Kalliosta puhutaan paljon. Maine Kalliolla on yhä ja on ollut hurja. Päällisinpuolin katsottuna alue on siisti ja rauhallinen, tuota huonoa mainetta ei oikein voi uskoa.
Aikoinaan tuo alue on ollut työväen aluetta. Jo vuodesta 1700-1800 siellä on ollut teollisuutta mm tiilitehdas. Usein kaupungit muotoutuivat niin, että itään rakennettiin teollisuusalueet ja länteen paremman väen alueet.

Aloitamme siis kierroksemme Paasikivenkadun puistikosta, minkä laidalla on mm tuo hieno työväentalo (muualla ne ovat puisia mutta tämä talo on kivestä ja erittäin herraskainen). Vieressä sitten vanha Elannon talo.
Puistossa on nyrkkeilijä patsas. Silloin ihannoitiin urheilijamaista asennetta ja raittiutta. Hyvin menestyneitä nyrkkeilijöitä alueelta kasvoikin.
Puisto on oppaan mukaan ollut aiemmin sirkuskenttä. Leipää ja sirkushuveja, joo. Siis ennen tätä työväentalon aikaa.
Työvöäentalo

Jatkamme eteenpäin eläintarhan lahdelle ja sieltä toiselle linjalle. Sieltä löytyy mm Pekka puupään kuvauspaikka.
Kaupungissa on näitä linjoja. Linjat ovat saaneet ideansa moskovalaisesta kaupunkiarkkitehtuurista.
Edessämme siintää Kallion kirkko. Kirkko on rakennettu 1912. Kirkolta aukeaa hienot näkymät Siltasaarenkadulle asti.
Oletko koskaan kuunnellut Kallion kirkon koraalin soivan? Jos niin, sävele on Sibeliuksen aikaansaannosta.
Alueella on ollut paljon kivijalkakauppoja, joista jäljellä on vain enää muutamia, kuten kirkon vieressä oleva Selma Palmun kauppa.
Eläintarhan lahti ja sen edustalla oleva puistoalue


Valkoinen talo, missä mm Pekkaa ja Pätkää on kuvattu

Kallion kirkon edusta

Kallion kirkko


Näkymä kirkolta Siltasaaren kadulle saakka

Seuraavaksi kävelemme Karhupuistoon. Karhupuistosta löytyy todella hienot kukkaistutukset. Miten ne ovatkin täydessä kukassa vielä syyskuun puolessa välissä? Asukkaat istuttavat ja hoitavat kukkapenkkejä. Kukat ja työvälineet puistoon on lahjoittanut kaupunki.
Puistossa on vanha kioski. Niitä on rakennettu olympialaisten aikaan ja ne ovat olleet uuden juoman Coca Colan jakopisteitä.

Karhupuisto patsas ja nuo hienot kukkaistutukset

Vanhat kioskit

Ratikat tuo kaupunkiin tiettyä tunnelmaa

Kierroksella oleva porukka kuuntelee tarkasti opasta ja mielenkiintoisia asioita

Kirjaston vieressä on sivukirjasto


Matka jatkuu. Kallion kaupunginosa on rakennettu ns englantilaiseen puutarhakaupunkimaiseen tyyliin. Siellä on paljon puistoja. Myös talot ovat hienoja 1900 luvun alun jugend -tyylisiä ja värikkäitä taloja. Puistot on kuin tehty kesän piknikkejä varten.

Yksi Kallion kivijalkakaupoista

Kauniita jugend taloja

Kävelemme hetken ja taas törmäämme erääseen helmeen. Olikos tuo Franzenian kujalla? Siellä on jo 1950 -luvulta lähtien toiminut leipomo ja sen myymälä. Harmi, se  ei ole illalla enää auki. Sinne olisi ehdottomasti tarvinnut päästä ostoksille. No toisella kertaa.


Leipomotoimintaa vuodesta 1955






Kallion alueelta löytyy vielä muutama vanha tehdasrakennus. Vanha teatterikorkeakoulun rakennus on alkujaan ollut margariinitehdas (jonka jälkeen Koneen tiloja) ja vastapäätä on entinen separaattoritehdas eli maidon ja kerman erottamo, jossa nykyään on toimistorakennuksia.
Alueelta löytyy paljon ruokapaikkoja ja baareja. Olisi kiva joskus piipahtaa niissäkin. Yksi tunnetuimmista ehkä on Silvoplee.

Toisessa maailmansodassa kuolleiden muistoksi. Arkistosta löytyy kuvaa, missä Mannerheim on käynyt patsaalla kunnioittamassa kaatuneita.



Entinen separaattoritehdas

Valkoinen rakennus on teatterikorkeakoulu

Kävelykieroksemme päättyy Neuvostoliitosta lahjoitetun rauhan patsaan viereen Hakaniemenrannalle. Kauppahalli näkyy Hakaniemen torin toisella laidalla. Hakaniemen tori on joskus ollut meren alla. Se on jossain vaiheessa täytetty, jotta alueet on saatu yhdistettyä. Kallio on siis ollut saari.
On jo ilta ja kauppahallikin on kiinni. Sinne on mentävä toisella kertaa. Myönnän minulla on iso aukko sivistyksessä, sillä en ole siellä ikinä käynyt.

Hakaniemen rantaa

Neuvostoliitosta lahjoituksena saatu rauhanpatsas

Näkymä Hakaniemen rannalta

Tämä 1,5 tunnin kävely oli mielenkiintoinen ja antoi alueesta aivan erilaisen merkityksen.


Hakaniemen torin edustalla

Kampin edustalla hiljentymiseen tarkoitetti paikka